Ne, jotka ovat seuranneet blogiani useamman vuoden, ovat ehkä huomanneet, että kirjoitustahtini suorastaan jämähtää paikalleen kesän ajaksi. Nyt kerron miksi.
Luen muiden blogeista kaikenlaisista kivoista kesäreissuista ja kesäjutuista, mitä muut tekevät kesäisin. Miksi en sitten itse kirjoittele samoista asioista? Vastaus tähän on työt. Kesäisin, kun kesätyökausi alkaa, alkaa myös vuorotyön tuomat epäsäännölliset vapaat ja väsy. Kesäisin elämässäni ei tapahdu mitään muuta, kuin töitä ja kun vapaapäivä koittaa, olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä oikeastaan mitään. Tänä kesänä kohdalleni on sattunut paljon yhden päivän vapaita, jolloin ei oikeastaan ehdi lähteäkään mihinkään, eikä siis näin synny hyviä juttuja kirjoiteltavaksi.
Voisihan tässä paikallisestikin käydä pikkuretkillä, mutta jos on viikonloput ja illat töissä, ei oikeastaan ole ketään joka lähtisi kaveriksi ja olen sellainen ihminen, joka ei tykkää lähteä yksin. Joku saattaa pystyä sulauttamaan yhteen vuorotyön ja blogiharrastuksen. Minä en siihen vain pysty. Yksinkertaisesti, minulla ei ole mitään mistä kirjoittaa, sillä en oikeastaan tee kesällä muuta kuin töitä.
Koko tämä kirjoitus kuulostaa vain suurelta itkuvirreltä, mutta tältä mun kesäbloggaaminen tuntuu. En joko ehdi tai jaksa. Tietenkin kirjoitan kesälläkin, jos vain ideoita syntyy ja arjessa tapahtuu muutakin, kuin työ, ruokakaupassa käynti ja päiväunet.
Syksy tuntuu olevan minulle inspiroivampaa aikaa blogin kannalta. Silloin tuntuu, että ideoita ilmestyy enemmän, kuin ehdin kirjoittamaan. Onneksi kohta on jo elokuu ja minullakin on reilu viikon loma ennen kun koulu alkaa. Tiedossa ainakin Tukholman risteily, Helsingin reissu ja koti-kotona pyörähtelyä. Kattellaan sitä kirjoittamista sitten syssymmällä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti