Now Or Never: Puoli sydäntä Puolassa

Oon nyt vihdoinki kotiutunu Helsinki-Krakova-Niepolomice-kiertueeltani. : ) Oli paras reissu I-KI-NÄ! Niin paljon ihania ihmisiä ja ihana kaupunki jajajaja... kaikki oli nii täydellistä : 3

Perjantai aamuna mulla lähti lento aamulla aikasin kohti Helsinkii. Hengailin siellä sitte sen päivän mun kaverin kanssa. Siellä oli jotain aivan sairasta taidetta: Jäätävän kokosia vauvapatsaita, joilla oli joku häntä tai siivet ö__Ö

Kuuen maissa piti lähtä sitte laahustaan takasin Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa tavattiin neljä muuta Puolaan lähtevää suomalaista. Tunsin ennestään näistä neljästä vain yhden. Aluks oli ihan sellanen vaivaantunu tunnelma, mutta sitte ku päästiin koneeseen... johan tunnelma oli katossa ja kanssamatkustajilla hermot kireellä : D Krakovan lentokentällä oltiin joskus puol yhentoista maissa ja ite leiripaikalla Niepolomicessä puol kahentoista pintaan.

Nukuttiin tollasissa mökkeröisissä. 8 henkee per mökki. Mulla ja yhellä toisella suomalaisella oli punkat tuolla yläkerrassa ja siellä oli KUUMA... Musta siellä oli kivasti järkätty tää aamupala/välipala/iltapala systeemi, ku noihin mökkeihin oli varattu kaappiin sapuskaa, jota sen mökin asukkaat sai sitte syyä, ku tuli nälkä

Oltiin siis yötä Niepolomicen observatoriossa. Niepolomice on ihan älyttömän kaunis kaupunki! Musta se näytti joltain sellaselta romanttisen leffan kulissilta... Ja siellä oli tosi halpaa! Syötiin melkeen joka päivä sellasta irtojäätelöö (pallojätskii kioskista) ja yks pallo makso euroissa jotain 60cnt.

Nieplomicessä oli yhtenä päivänä jotku perinteiset ratsastuskisat... Oli niillä aika hienot asut : )

Muutama kuva pelkästään Niepolomicestä.... Mä haluun sinne takasin nyt heti!

Kaikki sai tollasen kupin, mihi piti kirjottaa oma nimi, että vältyttäs suurelta tiskivuorelta : )

Koko leirin ideahan oli eurooppalaisten tammien suojelu ja suojelun parantaminen. Puola on aika tunnettu suurista ja ihan älyttömän kauniista tammimetsistään. Metsät oli just niinku jostain satukirjasta: Suuria, paksurunkoisia tammia, joitten lehtien välistä aurinko siivilöity sillee ihanasti. Ihan varmana koko metsä täynnä haltijoita... Meillä oli yhtenä yönä sellanen yöpeli, eli lipunryöstöä pilkkopimeessä tammimetsässä. Se oli ihan mahtavaa, vaikka meijän joukkueessa oli kolmen suomalaistytön lisäks yks ukrainalainen poika, jolla meina mennä loppuvaiheessa hermot, ku se yritti antaa ohjeita ja sotasuunnitelmia, me kolme löydettiin kiiltomatoja... ;D yöpelistä ei oo kuvii : (

Hyttyset kiusaa?

Mun uus kaveri : ) Heinäsirkka...

Ja illalla ihana auringonlasku ja sumu <3

Keskiviikko aamuna häippästiin bussilla kohti Krakovaa. Ensin käytiin sellasella puutarhalla, jossa kasvo aivan jättikokoisia tammia ja muita puita ja kasveja. Puutarhalla meijät jaettiin joukkueisiin, joissa meijän piti tehä kolme tehtävää; Ettiä puutarhan suurin tammi, laskee sen pituus ja laskee sen halkaisia paksuimmasta kohasta.

Nää kaks kuvaa oli tarkotettu Ihminen ja Puu - valokuvauskisaan... (ilmeellä)

Sitte vihdoinki päästiin lähteen kohti yyyberkaunista Krakovaa. Aluksi meillä oli opastettu esittelukierros. Kaikki maholliset linnat, palatsit, temppelit, kirkot ja muut historiallisesti hienot ja arvokkaat rakennukset. Kierroksen piti loppuu jo kolmelta, jonka jälkeen oltas käyty syömässä ja saatu kaheksaan asti vapaa-aikaa, mutta oppaana toiminu täti-ihminen vaa jakso paasata neljään asti. Onneks meille jäi kuitenki neljä tuntii aikaa tutustuu Krakovan kaupunkiin. Mä lähin muutaman venäläisen ja yhen valkovenäläisen kaa sellaseen JÄÄTÄVÄN kokoseen kauppakeskukseen. Siinä kauppakeskusken aulassa sovittiin tapaamisaika ja kaikki vaa häipy johonki. Jäin siihen kahen venäläisen pojan kaa (aivan mahtavii tyyppejä) ja lähettiin vaa kierteleen kauppoja.

Krakovan keskustan torialueella oli tollanen hieno kirkko. Legendan mukaan, kaks veljeä on rakentanu noi tornit. Niillä oli joku tietty aika, jollon noi tornit piti olla valmiita ja ne kilpaili siitä, kumpi rakentaa oman torninsa korkeemmaksi. Sitte ku noi tornit oli valmiita, se voittanu veli surmasi hävinneen veljensä miekalla. Se miekka ois ollu yhessä museossa tuolla, mut en ehtiny käyä kattomassa.

Krakovan keskustassa oleva torialue illalla.

Sen kirkon alttari

Viimesenä päivänä (suomalaisten viimenen päivä) me mentiin Niepolomicen keskustassa olevaan puistoon pitään sellasta tapahtumaa lapsille. Oltiin järkätty niille leikkejä, ilmapalloja, kasvomaalausta, askarteluu, katuliiduilla piirtelyy ja hattaraa. Kaikki tietty luonnon- /tammien suojelu teemalla. Oltiin tehty ekanan päivänä paperimassasta ja kanaverkosta lintuja, jotka sitte ripustettiin muutamaan puuhun. Lapset oli ihan milessään, ku ne sai käyä hakemassa meijän linnut mukaan kotiin.

Mun pinkki lintu. Sen nimi on Karl

Ihminen ja Puu - kisaan. osallistujia oli mun lisäks vaa kaks, joten kaikki voitti jotain. Satiin sellaset oikeesti aika hyvät webbikamerat : )

Siellä oli joku lasten karateleiri ja ne kaikki 180 lasta pyyhkäs sillon iltapäivällä sinne puistoon :D Ilmapallot loppu kesken

ei turhan hauskaa....

Saman päivän ilta.... EN HALUU LÄHTÄ KOTIIN!! Piilouduttiin kahen venäläisen kaa viltin alle, ettei mun tarvis lähtä takas suomeen ;D

Ruokaa :3 huomatkaa vasemmassa alakulmassa voipaketin näkönen jäätelö

Lopulta sitte se pahuksen valkoinen taksi kaarsi siihen leiripaikan pihaan, ja vaikka kuinka yritettiin piiloutuu, nii lopulta me kuiteski jouduttiin lähteen. Kaikki vaa märisi ristiin siellä.... Onneks lento takasin suomeen oli (ainakin alkumatksata) tosi hupaisa ja sekoilupitoinen. Jossain vaiheessa kaikki kuitenki simahti koneeseen. Toinen itkukohtaus sitte ku kaikki me viis jouduttiin eroomaan toisistamme helsinki-vantaan lentokentällä.

Ite menin Helsinkiin, jossa äiti ootteli mua hotellissa. Oltiin se viikonloppu siellä ja kävin kattomassa mun parii kaveria. Käytiinhän me äitin kaa sivistämässä itteämme Ateneumissaki. Olin iha yllättyny ku siellä oli kaks Vilho Lammen teosta: Yks niistä monesta omakuvasta ja sitte Istuva tyttö.