Paniikki ja nuin

Tajusin äsken että mun lukioura loppuu noin kolmen viikon päästä (viikonloput laskettu mukaan)! Tää kolme viikkoo tarkottaa opiskeluu ja yhtä koeviikkoo. Suurin osa on tässä vaiheessa sillee "Jee! Sit vaa kirjotukset ja haku seuraavaan opinahjoon!" Mutta ei mulle... Mulle tää tarkottaa tietenki kirjotuksii ja niihin lukuu, mutta myös ankaraa miettimistä, mihin hakea opiskelemaan D: Mulla kun ei oo hönkäsen pöläystä siitä, mikä musta ees tulee isona...

Vedin sitte tässä yks päivä paniikki-itkut ja -kiukuttelut ku huomasin, että hakuaika suurimpaan osaan paikoista on jo maaliskuun puolessa välissä. Sen mä tiiän että yliopistoon en pääse, mutta aijon yrittää, ja ne kaksi ammattikorkeekoulun alat, joita haluisin opiskella, ei myöhemmin työllisty... Tää on nii perseestä ku ei oo mitään tietoo tulevaisuudesta :( (Te jotka meette ens vuonna lukioon tai amikseen/siirrytte vanhassa koulussa seuraavalle vuodelle, olkaa onnellisii... teille tää tulevaisuus on laitettu valmiiksi...) 

Äitin kanssa mietittiin jotain hyviä vaihtoehtoja mun opiskeluille (äiti ei usko et pääsisin mihinkää) ja se ois pistämässä mua just sellasiin paikkoihin mihin en haluu/vähiten haluisin. Periaatteessahan päätös mun seuraavasta opiskelupaikasta on mulla. Haluaisin opiskelemaan varhaiskasvatusta, mutta ei mulla varmaa paperit riitä... 

Mutta joo... vielä on onneksi vähä aikaa miettii et mitä tekis, ja keskustella esim opon kaa... ehkä musta tulee jotain muuta ku osa-aikanen siivoja... (en siis väheksy siivoojien työtä, oon itekki ollu kesäsiivoojana, mut se ei ooo TODELLAKAAN sitä mitä haluisin)

Mä en tiiä mitä musta tulee!!!

Pötisen teille taas joskus :) Pistäkää kommenttii