Blogin tarina

Olen tosi pitkään harkinnut tämän postauksen tekemistä. Nyt se on tässä! Olkaa hyvä!

Sain idean alkaa pitämään blogia kokeilunhalusta. Halusin uuden harrastuksen, jonka parissa voisi toimia aina silloin tällöin. Olen aina tykännyt lukea muiden blogeja ja erityisesti lifestyle tyyliset blogit ovat kiinnostaneet. Now or Never-blogin perustin vuonna 2012. Joulukuussa. Olen kirjoittanut tätä samaa blogia jo kuudetta vuotta ja edelleen tuntuu siltä, että tämä ei käy tylsäksi. 

Blogin alkuvaiheet

Vuonna 2012 olin jo muutamia kuukausia pohtinut blogin perustamista, mutta en jotenkin saanut aikaiseksi luoda sivua ja alkaa tekemään sisältöä. Kun viimein sain sivut luotua ja ensimmäisen ulkoasun suurinpiirtein tyydyttävän näköiseksi, aloin kirjoittaa käytännössä kaikesta. Blogi oli minulle aluksi kuin joku Twitter tai Facebook, jonne kirjoitin päivistäni lyhyiden tekstipätkien muodossa, linkkailin biisejä ja julkaisin kuvia. Alkuaikoina kirjoitin blogiin melkein joka päivä. Myöhemmin aloin tehdä pitempiä tekstejä ja julkaista postauksia harvemmin. Olen piilottanut suurimman osan loppuvuonna 2012 ja alkuvuonna 2013 kirjoitetut postaukset. Yksi syy siihen on, että kaikki kuvani poistuivat jostain syystä, enkä saanu niitä enää palautettua (lisäksi en kestänyt lukea 16-vuotiaan Emilian kirjoituksia).

Kun perustin tämän blogin, minulla ei ollut nimeä valmiina. Mietin nimeä tosi kauan ja olisin halunnut nimen olevan joku tosi hieno ja uniikki. Blogin nykyisen nimen "Now or Never" piti olla aluksi vain väliaikainen. Nimi tuli siitä, kun kuuntelin nimeä pohtiessani One Directionin biisiä "Up All Night". Biisin alussa lauletaan "The party's ending but it's now or never" ja ajattelin että ihan sama, kunhan on joku nimi. Vihaan blogini url-osoitetta. silloin nowornever.blogspot.com oli varattu, joten päädyin laittamaan tuonne tuon emily-:n alkuun. Typerä minä. 

Tiesin aina, että blogini tulee olemaan lifestyle tyylinen. Jotenkin se tuntui omalta. Kun olin päässyt alkuhuumasta ohi, päätin, että postaan blogiin vain silloin, kun on oikeasti asiaa. Päätin olla ajattelematta mahdollisia pitkiä postausvälejä. 

Olen kertonut blogistani hyvin harvalle tutulle. Kun aloitin bloggaamisen, sillä tuntui olevan jotenkin sellainen nolon jutun leima. Oli noloa, jos "yritti esittää pro bloggaajaa", vaikka en koskaan ole itseäni minään oikeanan bloggaajana pitänyt. Vain muutama kaveri tiesi blogistani, siksi, koska he pitivät myös blogia. 

Nykytilanne

Nykyään postaan keskimäärin 1-5 kertaa kuukaudessa. Tykkään kirjoittaa postauksia ja tykkään myös siitä, että tekstin seassa on kuvia. En omista kovin hyvää kameraa, joten kuviin en jaksa panostaa aina niin paljon. Riippuu tietenkin postauksesta: jos laiskottaa kuvien ottaminen tekstin kaveriksi, jätän ne pois. Jos taas en keksi mitään järkevää kirjoitettavaa, laitan enemmän kuvia, kuin tekstiä.

Ideoita ja inspiraatiota postauksiin etsin muilta bloggaajilta, we heart it:istä, pinterestistä ja ihan vain oman elämän tapahtumista. Tykkään kirjoittaa postauksia aamuisin. Minulla on viimeaikoina ollut koulua tosi oudolla aikataululla (tyyliin 0-3 lähiopetuspäivää viikossa), joten olen tykännyt kirjoitella postaukset aamuisin. Yritän kehitellä blogiin uusia postausideoita jatkuvasti, mutta vain 10% ideoista päätyy oikeasti blogiin asti. Olen todella kriittinen itseäni kohtaan ja aloittaminen on minulle vaikeaa. Aina, jos olen jossain erityistilanteessa (esim. ulkomaan matka, juhla, tavallisesta poikkeava asia) otan kameran mukaan ja pyrin ottamaan kuvia blogia varten. Mietin myöhemmin sitten, julkaisenko kuvia vai en. Kommentteja minulle tulee melko harvoin, joten niiden vastailuun ei kulu paljoa aikaa.

En ole oikeastaan koskaan edes miettinyt, voisinko tienata blogilla. Luultavasti tällä blogilla ei tienaisi senttiäkään. Pitäisi kehittää ja hioa liian montaa asiaa kuntoon, ennen kun rahahana aukeaisi. En ole koskaan saanut esim. mitään tuotteita testattavaksi enkä ole tehnyt blogiyhteistyötä kenenkään kanssa. Tykkään blogista harrastusmielessä.

Välillä tuntuu, että blogin pitäminen tuottaa kauheaa stressiä ja päänvaivaa, vaikka tämä on vain harrastus. Mitä pidemmäksi postausväli venyy, sitä enemmän alan stressata seuraavasta postauksesta. Minulla on muutakin elämää kuin blogin pitäminen, eikä tämä blogi TODELLAKAAN ole elämässäni ykkösprioriteetti. En ole koskaan edes harkinnut bloggailun lopettamista, vaikka sen kirjoittaminen on joskus tuntunutkin puunsyönniltä. Olen myös huomannut, että minulla on kausia (yleensä kesä), jolloin blogi elää hiljaiseloa. Tämä johtuu osittain siitä, että noina kausina olen joko töissä tai olen vain. Elämässä ei tapahdu silloin mitään niin kiinnostavaa, josta kannattaa kirjoittaa.

Tällaisia ajatuksia minulla on blogista ja bloggaamisesta ja näin tämä sivu on saanut alkunsa. Tykkäsittekö? Laittakaa kommenttia! Minä lähden huomenna Barcelonaan viettämään hiihtolomaa, joten seuraavaa postausta katellaan sitten viikon päästä (aikaisintaan).