lauantai 1. huhtikuuta 2017

Uusia yrityksiä

Tein yhteishaun viime viikolla: Yhteisöpedagogi, sosionomi ja toimintaterapeutti. Maanantaina julkaistiin esivalintakoemateriaali SOTELIiin. 80 sivua luettavaa materiaalia sosionomin ja toimintaterapeutin esivalintakokeeseen. Tästä alkaa mun uusi yritys päästä korkeakouluun.

Aikasempi yritys kaksi vuotta sitten ei tuottanu tulosta. En päässyt mihinkään, mihin hain. Olin varasijoilla 5-20. Vaikka pääsinkin sitten ammattikouluun opiskelemaan lähihoitajaksi, se tuntui silloin sellaselta lohdutuspalkinnolta. Oon kyllä tykänny tästä koulusta ja tiedän, että se auttaa mua vielä tulevaisuudessa. 


Välillä mietin, miksi kaksi vuotta sitten työpanostukseni ei riittänyt. Tein joka päivä monta tuntia töitä pääsykokeiden eteen ja mokasin kaiken. Enkö tehnyt sittenkään tarpeeksi töitä? Oliko opiskelutavoissa vika? Vai eikö mun aivot riitä suuren tietomäärän omaksumiseen? Silloin tuntui siltä, kuin pitäisi kuljettaa vettä laakealla lautasella johonkin. Vesi ei pysy lautasella, vaan läikkyy koko ajan yli. Tuntui, että luetun tekstin sisältö ei vain pysynyt aivojen sopukoissa. Jollain tavalla takaraivossa kutittaa nyt pelko siitä, että jos epäonnistun taas...

Aloitin lukemaan pääsykoemateriaalia heti maanantaina ja oon lukenu nyt 4/7 artikkelia. Teksti tuntuu ymmärrettävältä ja pystyn keskittymään vain tekstin lukemiseen. Samaan aikaan mua pelottaa ja motivoi se hetki, jollon julkaistaan tiedot ensin pääsykokeeseen päässeistä ja sitten kouluun päässeistä. Se, että pääsisin siihen kouluun, johon oikeasti haluan, olisi mun tähänastisen elämän onnellisin päivä.


Oon sellainen ihminen, joka turhautuu, jos ei onnistu jossain asiassa. Alan etsimään itsestä kaikki mahdolliset virheet, jotka mahdollisesti johtivat epäonnistumiseen ja keskityn sitten vain niihin. Tänään olen turhautunut monta kertaa yhteen ja samaan pääsykoemateriaaleissa olevaan artikkeliin. Luin sen kuitenkin loppuun, vaikka lukeminen tuntui turhalta. Palaan siihen myöhemmin toivoen, että se avautuisi minulle paremmin. 


Mulla on itsellä sellainen olo, että olisin nyt motivoituneempi tekemään hommia ja lukemaan kuin koskaan ennen. En tiedä, onko se siksi, että OIKEASTI haluan päästä johonkin, olenko vain kasvanut henkisesti aikuiseksi vai onko lähihoitajaopinnoissa ollut liian vähän tekemistä. Onko sillä oikeastaan väliä, mikä saa aikaan opiskelupuuskan? Ei kyllä ole. :D

Onko muilla pääsykokeet ja lukeminen edessä?

Kirjottelen taas kun tulee asiaa :) Laittakaa kommenttia

5 kommenttia:

  1. Onnea päösykoe lukemiseen. Itselläni kävi sama viime keväänä, mutta nyt syksyllä pääsin opiskelemaan AMK:hon 🙌

    www.believemydestiny.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Itse olen opiskellut kohta jo pari vuotta Jyväskylän yliopistossa ja vapaaehtoisen välivuoden takia mun pääsykokeista on jo kolme vuotta, mutta muistan yhä sen stressin (etenkin kun oli just kirjotukset saanut alta pois) ja epävarmuuden. Mutta mä koin, että mulle ainakin ne pänttäämisen kulmakivet oli motivaatio, aito kiinnostus lukemaansa kohtaan ja kärsivällisyys - ei niinkään se kuinka monta tuntia luin per päivä. :) Tulihan sitä kyllä valmistauduttua aika hyvin, kun tuijotti hakijatilastoja, mutta tärkeintä oli oikeesti sisäistää ne asiat ja keksin niistä jatkuvasti päässä mahdollisia kysymyksiä ja pyrin joko suullisesti tai paperille vastaamaan näihin kysymyksiin, jotta näin missä oli petrattavaa. Paljon tsemppiä lukemiseen - toivon todella, että pääset haluamaasi kouluun! :)

    http://lemondeselonleni.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Mullakin on nyt haku korkeakouluihin/yliopistoihin. Itselläni oli kouluihin ennakkotehtävät ja nyt jännään tuleeko kutsua pääsykokeisiin.

    Tsemppiä sulle luku-urakkaan ja opiskeluun!

    VastaaPoista
  4. Mää hain kans sosionomiksi. Turhauttaa vaan, kun en kuulu enää ensikertalaiskiintiöön ja se kun on muutenkin aika suosittu ala.. Tuntuu että yhtä tyhjän kanssa edes hakea..

    VastaaPoista
  5. esittelin blogisi postauksessani! :)

    http://neasjoblom.blogspot.com.ee/2017/04/linkita-blogisi.html

    VastaaPoista